22.10.2011, Dripper ja taimia

Nyt, reilut kaksi kuukautta heräämisestäni, olen saanut muutamia siemeniä idätettyä ja hankittua hiukan lisävalaistusta ja muuta hilpettä. Vaikka vuodenaika on huonoin mahdollinen idättämiseen, on silti aivan mahdotonta ajatella odottavani vuodenvaihteeseen. Pimeän ajan yli tarjoillaan kasveille lisävaloa. Kevään piteneviä päiviä varten olen jo varannut työpaikalta kaikki etelän ja lounaan puoleiset ikkunalaudat hyötykäyttöön.

Pavunvarsikaupan myyjä nauraa varmasti vieläkin; aluksi piti vain käydä kysymässä neuvoa bubblerin tekemiseen, mutta mukaan kaupasta tarttui ilmapumppu, muovikassillinen kaikenlaista hilpettä ja viittä erilaista kasvinravinnetta. Ja lopputulema on nyt sitten ilmeisesti dripper.

Vieressä kesänvanha ja leikelty Cayenne, mistä kaikki sai alkunsa.

Astian pohjalla on kymmenen litraa ravinneliuosta ja kivivillan koloissa toivottavasti itää kaksi Aji Crystalia, yksi Aji Amarillo ja yksi Lemon Drop. Tulitikut ohjaavat hiukan nestettä suoraan siemenille jotta pysyvät tasaisemmin kosteina. Laitoin varuiksi kaksi siementä kutakin laatua.

Tässä tämänhetkinen taimitarha. Etualalla viisiviikkoiset Aji Crystal, Jalapeno Hercules ja Ancho San Luis.
Taustalla kaksi kappaletta Bolivian Rainbowta ja Birds Eye Babya. Näistä on tarkoitus yrittää tehdä boncheja. Yksi molempaa laatua sekä minulle että vaimolle. Samoja kasveja me kun emme mahdu leikkelemään.

Hiukan ongelmiakin on ollut. Cayennen mukana sisään tuli joitakin öttiäisiä, joita olen pitänyt kurissa ahkerasti suihkuttelemalla ja hönniäisiä kasvien lehdiltä nyppimällä. Kun Cayenne sai sadon valmiiksi (kypsiksi ehti kolme palkoa, loput syötiin odotellessa) pesin juuret huolella ja laitoin kasvit pienempään ruukkuun. Luulin öttiäisten hävinneen sillä, mutta viime viikon lopulla näin taas muutamia sellaisia millin mittaisia mustia pirulaisia. Ja joku kutoo ruukuissa seittejä. Lehdissä ei kuitenkaan ole näkynyt merkkejä punkkituhoista tai muistakaan, joten vielä pohdin myrkyttämistä. Provado on kutenkin jo valmiiksi ostettu ja sitä käytetään jos tilanne ei suihkuttelemalla hoidu.

Rocotot eivät myöskään tahdo kasvaa. Yksi taimi kasvatti kunnolliset sirkkalehdet, mutta jämähti kolmeksi viikoksi siihen kunnes viime viikolla lisäkasvua alkoi näkyä. Kaksi muuta itänyttä rocotoa sinnittelee pikkuruisten muutaman sentin varren päässä olevien sirkkalehtien varassa hengissä, mutta lisäkasvusta ei ole tietoakaan. Turvebriketissä idätin nämäkin ja siirsin ruukkuihin muiden mukana. Myöhemmin idättämäni Rocoto Redit sen sijaan vaikuttavat molemmat oikein elinvoimaisilta. Voiko olla, että ensimmäiset eivät tykänneet kun joutuivat yht'äkkiä lamppujen alle? Ruukkuihin olen laittanut kaikkiin kaktus/taimimultaa turvebrikettien ympärille.

Samoin Naga Morich, joka iti heti ensimmäisenä, tyrkkäsi pikkuruiset sirkkalehdet aivan turvebriketin pintaan ja on nyt mököttänyt siinä siitä lähtien. Viikonloppuna kasviin kuitenkin ilmestyi ensimmäinen (pikkuruinen) oikea lehtipari ja nyt se näyttää tahtovan jo kasvaakin.

Myös Aji Cristaleissa on jotain outoa:

Kaksi vierekkäin kasvanutta Aji Crystalia, joista toinen vain kasvaa rehottaa ja toinen taas käpristeli sirkkalehtiään ja ensimmäisen lehtiparinkin reunat ovat kellastuneet. Molemmilla on korkeutta saman verran. Nyt uusi esiintuleva lehtipari näyttää paremmalta

Tässä vielä lähempi kuva tuosta kiukuttelevasta A. Crystalista. Mikähän mahtaa kasvia vaivata?

Sitä on liikkeellä Raisiossa

Niin pienestä se kaikki alkaa. Yhdestä siemenestä, jonka vaimoni laittoi keväällä itämään. Ei se silloin kovin kummoiselta tuntunut, kaiken maailman kukkasia meillä kasvaa joka nurkassa ja pihat täynnään. Kivoja ja nättejähän ne on, ja tekee kodista viihtyisämmän.

Mutta tuo chili. Ensiksi siihen tuli kukkia joista kehittyi ihan oikeita chilipalkoja. Aika jännä juttu, pitkin kesää niitä ihastelin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että puskahan on metrin mittainen ja siitä roikkuu liki sata vihreää palkoa! Mitä tälle pitää tehdä?

Yhden pienen varovasti maistoin, mukavan tulinen, rapea ja raikas. Kerrassaan hyvää. Tein hiukan salapoliisityötä ja löysin ruukkuun tökätyn muovitikun jossa luki Cayenne. Siemenpussinkin löysin ja siinä seisoi vielä tarkennuksena C. Annuum. Kilautin kaverille, joka kertoi hedelmien olevan vielä raakoja, punaisiksi kuulemma pitää muuttua. -Kato netistä, sieltä löytyy paljon asiaa.

Nyt tiedän chilejä olevan monia erilaisia, olen rekisteröitynyt chiliaiheiselle keskustelupalstalle, tuijottanut tuntitolkulla Fataliin kuvagalleriaa ja lukenut pian koko chilivaarin plokin. Olen perehtynyt valaisimiin, lannoitteisiin, vesiviljelyyn, idättämiseen ja ties mihin. Siinä ohessa olen tilannut säkillisen siemeniä ja maistellut puolet ainoasta chilipuskastani raakana.

Vielä toissapäivänä vesiviljely tuntui tosi hankalalta, työläältä ja monimutkaiselta. Tänään jo melko mielenkiintoiselta. Itse asiassa luulen, että täkykalojen kuljetusastia ilmastimineen päätyy uusiokäyttöön ihan pian.

Voisin kai sanoa olevani innostunut. Ja hiukan hämmästynyt; vaikka olen aina ollut tulisen ruuan _{(minusta jalapeno on tulista)} ystävä, ei minulla ole ollut aavistustakaan miten kiehtova ja laaja asia chilit ovat.

Eli terve vaan kaikille. Olen kalojen ja vesien parissa harrastava ja työtä tekevä, pian keski-ikäistyvä nuorimies täältä Varsinais-Suomen vihreiden vesien ääreltä.

Niin, ja yksi palko punertaa jo hiukan.

Tästä se kaikki sai alkunsa ja sinne se mopo sitten menikin. Talvehtimaan leikattu Cayenne.

Tämän kirjoitin  avausviestikseni chiliaiheiselle foorumille pari kuukautta sitten. Nyt alakerran harrastushuoneessa kasvaa toistakymmentä erilaista chilinalkua ja homma on, uskokaa tai älkää, jännittävää kuin mikä. En ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin viherpeukalo, aikaisemmassa elämässäni olen todistettavasti tappanut myös sen kuuluisan poikamiehen kaktuksen.
Mutta viime viikonloppuna huomasin kesken kalareissunkin ajattelevani chilikasvejani, työpäivistä puhumattakaan. Näin se elämä ihmistä heittelee. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Avaan tämän blogin kuvapankiksi kasvatuspäiväkirjaani varten. Kuvien pienentely Windowsin omilla ohjelmilla ei oikein motivoi ja mitä taas on kasvatuspäiväkirja ilman kuvia? Ehkäpä enimmät keskustelut käydään tuolla.