Sitä on liikkeellä Raisiossa

Niin pienestä se kaikki alkaa. Yhdestä siemenestä, jonka vaimoni laittoi keväällä itämään. Ei se silloin kovin kummoiselta tuntunut, kaiken maailman kukkasia meillä kasvaa joka nurkassa ja pihat täynnään. Kivoja ja nättejähän ne on, ja tekee kodista viihtyisämmän.

Mutta tuo chili. Ensiksi siihen tuli kukkia joista kehittyi ihan oikeita chilipalkoja. Aika jännä juttu, pitkin kesää niitä ihastelin. Pari viikkoa sitten havahduin siihen, että puskahan on metrin mittainen ja siitä roikkuu liki sata vihreää palkoa! Mitä tälle pitää tehdä?

Yhden pienen varovasti maistoin, mukavan tulinen, rapea ja raikas. Kerrassaan hyvää. Tein hiukan salapoliisityötä ja löysin ruukkuun tökätyn muovitikun jossa luki Cayenne. Siemenpussinkin löysin ja siinä seisoi vielä tarkennuksena C. Annuum. Kilautin kaverille, joka kertoi hedelmien olevan vielä raakoja, punaisiksi kuulemma pitää muuttua. -Kato netistä, sieltä löytyy paljon asiaa.

Nyt tiedän chilejä olevan monia erilaisia, olen rekisteröitynyt chiliaiheiselle keskustelupalstalle, tuijottanut tuntitolkulla Fataliin kuvagalleriaa ja lukenut pian koko chilivaarin plokin. Olen perehtynyt valaisimiin, lannoitteisiin, vesiviljelyyn, idättämiseen ja ties mihin. Siinä ohessa olen tilannut säkillisen siemeniä ja maistellut puolet ainoasta chilipuskastani raakana.

Vielä toissapäivänä vesiviljely tuntui tosi hankalalta, työläältä ja monimutkaiselta. Tänään jo melko mielenkiintoiselta. Itse asiassa luulen, että täkykalojen kuljetusastia ilmastimineen päätyy uusiokäyttöön ihan pian.

Voisin kai sanoa olevani innostunut. Ja hiukan hämmästynyt; vaikka olen aina ollut tulisen ruuan _{(minusta jalapeno on tulista)} ystävä, ei minulla ole ollut aavistustakaan miten kiehtova ja laaja asia chilit ovat.

Eli terve vaan kaikille. Olen kalojen ja vesien parissa harrastava ja työtä tekevä, pian keski-ikäistyvä nuorimies täältä Varsinais-Suomen vihreiden vesien ääreltä.

Niin, ja yksi palko punertaa jo hiukan.

Tästä se kaikki sai alkunsa ja sinne se mopo sitten menikin. Talvehtimaan leikattu Cayenne.

Tämän kirjoitin  avausviestikseni chiliaiheiselle foorumille pari kuukautta sitten. Nyt alakerran harrastushuoneessa kasvaa toistakymmentä erilaista chilinalkua ja homma on, uskokaa tai älkää, jännittävää kuin mikä. En ole koskaan ollut vähimmässäkään määrin viherpeukalo, aikaisemmassa elämässäni olen todistettavasti tappanut myös sen kuuluisan poikamiehen kaktuksen.
Mutta viime viikonloppuna huomasin kesken kalareissunkin ajattelevani chilikasvejani, työpäivistä puhumattakaan. Näin se elämä ihmistä heittelee. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Avaan tämän blogin kuvapankiksi kasvatuspäiväkirjaani varten. Kuvien pienentely Windowsin omilla ohjelmilla ei oikein motivoi ja mitä taas on kasvatuspäiväkirja ilman kuvia? Ehkäpä enimmät keskustelut käydään tuolla.